Raisa Rastilippu

Pelisääntöjä rastien metsästäjille ja ohjaajille

Suunnistus on monipuolinen laji, joka kehittää lasta monin eri tavoin. Tärkeätä harrastuksen onnistumiseksi on, että meillä on käytettävissämme yhteiset pelisäännöt, jonka puitteissa saamme niitä mukavia kokemuksia.

  1. Luontoa ja ympäristöä pitää kunnioittaa. Tarpeetonta on roskaaminen, rikkominen tms. toisten omaisuuteen luvatta kajoaminen. Maastossa ei saa liikkua toisten pihoilla, pelloilla / viljelys­alueilla, kaataa tai katkoa kasvillisuutta. Aikuisten ja ohjaajien on hyvä toimia itse esimerkkinä esim. kilpailu­tilanteissa, leirillä ym. yhteisissä tapahtumissa, muistaen turvallisuus.
  2. Ohjaajan on oltava johdon­mukainen ja päättäväinen toimissaan, muistaen ohjattavien iän, taidot sekä tavoitteet. lapset kehittyvät eri tahdissa ja lahjakkuus lajiin voi tulla esille myöhemmässäkin vaiheessa. Kukaan ei ole seppä syntyessään.
  3. Jokaisella on lupa onnistua, mutta myös epäonnistua. Itsetunnon vahvistaminen on tärkeää esim. kilpailutilanteita varten. Aina ei voi eikä tarvitse voittaa, riittää kun lapsi tietää tehneensä parhaansa ja kaikkensa suorituksensa eteen, kun hän itse on tyytyväinen. Metsään pitää lähteä vierailulle kuin uuteen seikkailuun, hymyssä suin ja mieli avoimena, se koskee niin aikuisia kuin lapsia.
  4. Ohjaajan on osattava laskeutua lapsen tasolle ja miettiä vähän, kuinka lapsi toimisi missäkin tilanteessa. Sama pätee myös ratojen laadintaan, mieluummin liian helppo kuin liian vaikea, ettei into lopahda alkuunsa.
  5. Alkoholi, huumeet, tupakka ja doping eivät kuulu urheilun piiriin. Sama koskee kielenkäyttöä. Ohjaaja itse on esimerkkinä ja pienillä padoilla on yleensä suuret korvat.
  6. Hyvän ohjaajan seurassa suunnistus tai mikä hyvänsä muu harrastus tuo iloa ja onnistumisen tunteita sekä lapsille että ohjaajille. Lapsia ja heidän toiveitaan on kuunneltava ja mahdollisuuksien mukaan toteutettava, kuitenkin ajan ja rajojen sallimissa puitteissa.
  7. Ohjaajan pitää itse olla aidosti innostunut harrastuksen taitoiminnan ohjauksesta. Se luo hyvän ilmapiirin kaikille mukana oleville. Harrastuksen aloitekynnys pitää tehdä niin matalaksi, että lapsilla olisi helppo tulla uuteen toimintaan mukaan, avoimin mielin. Kaikenlaiset liikunta­harrastukset tukevat suunnistusta.
  8. Ohjaajan / vanhempien tulee huomioida, että lapset eivät harjoittele sairaina eivätkä toipilaina. Ohjaajien tulee osata toimia myös loukkaantumistapauksissa ja onnetto­muuksissa. Lasten ja muidenkin metsässä liikujien tulee kertoa, jos joku on loukkaantunut tai eksyksissä.
  9. Leireillä, kilpailutilanteissa ym. tapahtumissa lasten pitää noudattaa heille annettuja ohjeita ja sääntöjä, varsinkin silloin, kun he ovat mukana ohjaajien vastuulla, ilman huoltajiaan tai vanhempiaan.
  10. Onko kilpaileminen lapsen vai hänen vanhempiensa tahto? Lapsi kertoo mielipiteensä kysyttäessä, liika painostaminen tai vaatiminen voi pahimmillaan lopettaa hyvän harrastuksen. Suunnistus on hyvä laji myös pelkkänä harrastuksena tai kuntoilumuotona.
  11. Ohjaajat ja suunnistusseura antavat tarvittavaa tietoa harrastuksista, säännöistä jne. Harrastuksen aloittamisen yhteydessä niistä on hyvä jutella ohjaajien ja perheiden kesken. Lasten / vanhempien pitää ottaa ohjaajia hihasta kiinni, jos he tarvitsevat apua tai tuntevat olevansa epävarmoja oudoissa maastossa. Ohjaajat lähtevät mielellän mukaan opastamaan.
  12. Lapsilla ja aikuisilla, meillä kaikilla on oikeuksia iloon, hyvään oloon ja onnistumiseen. Ja samalla meillä on velvollisuuksia, että me kohtelemme jokaista ihmistä samanarvoisina. Näillä eväillä on taas hyvä jatkaa matkaa uusiin haasteisiin…